Ei todellakaan mikään perinteinen

Monet aloittavat uuden vuoden joillakin hienoilla ja fanfaarein säestetyillä päätöksillä, muutoksilla, paremmuuksilla... kaikella sellaisella jota mun väsyneestä päästäni ei juuri nyt löydy. Uusi vuosi alkoi kyllä varsin upeasti, vanha loppui paremmin kuin olin uskaltanut edes odottaa ja se kantaa kyllä mua kaiken mahdollisen yli , mitä ikinä eteen nyt tuleekaan. Ja uudenvuodenyönä heti tulikin, siinä … Continue reading Ei todellakaan mikään perinteinen

Elämäni erilaisin, ihana, marraskuu

Istun tässä sohvalla, ikkunan takana harmaa päivä huutelee luokseen ihan turhaan, väsyttää ja ei ole kiire minnekään. Eilen kun nautittiin vähän toisenlaisesta säästä niin mietin että kirjoitan ihan varmasti tästä marraskuusta. Ja tässä sitä nyt ollaan sitten tekemässä.. Voidaan varmaan lähteä liikkeelle ihan niin kaukaa, että todetaan kuinka ihmisiä on (vähintään) kahdenlaisia: niitä jotka tykkäävät … Continue reading Elämäni erilaisin, ihana, marraskuu

Sananen siitä kun ei nukuta

Kolme vuotta sitten kirjoittelin aiheesta ja nyt kun olen ollut yöllä vielä kello kaksi täysin valveilla ja taas heti kello viisi jo odottamassa silmät kirkkaina kellon soittoa (kello kuudelta), niin miltäs luulette että tuntuu juuri nyt. Olen silti tässä kyennyt ihan olemaan emäntä, tarjoillut aamiaiset ensimmäistä koulupäivää viettäville lapsille, pessyt pyykkiä, haudutellut riisipuurot, laittanut lounasta … Continue reading Sananen siitä kun ei nukuta

Kas kukas se täällä!

Ei voi olla totta, minähän se. Pitkästä aikaa *nääh*. Miten ihanassa tämä elämä onkin näin kaikenlaista täynnänsä, etten ehdi niitä ylös kirjata? Onneksi. Siitä aina tietää, että on niinsanottua joutilasta aikaa, kun tekstiäkin tuloo näytölle. Ja joutilaalla ajalla tarkoitan kyllä myös sitä tuikitärkeää elintärkeää kuhavvaan olemista, jota ainakin minun sieluni ja ruumiini ihan kipeästi välillä … Continue reading Kas kukas se täällä!

Ikäkausiuhmaa, roisia puhetta ja ruokapäiväkirjaa

Heissan! Kaksi eri kertaa olen aloittanut ja aina tuntuu jotain parempaa tulevan väliin, mutta koitetaas tästä nyt selvitä tällä kolmannella kertaa. Piti kirjoittaa, hah, ainahan mun pitää niin paljon kaikkea, sillä tavalla aihe kerrallaan, mutta eihän siitä mitään tule! En ole itsekään kovin yksoikonen, joten God help me ei ole bloginikaan. Siksipä : sillisalaatti: Kahdeksan lapsen … Continue reading Ikäkausiuhmaa, roisia puhetta ja ruokapäiväkirjaa

Pokasta ja piparista

Laitoin tuossa blogin Facebookiin kuvan *öh* takapuolestani, jossa näkyy koko ruudun leveyden täyttävien kankkujen lisäksi housujen pesulappu ikään kuin päälipuolella - vaikka eihän se siis sitä ole, vaan housunmokomat oli tietenkin nurinpäin mun päälläni. Itseäni tuo naurettava seikka nauratti ihan hirvittävästi, olinhan kerinnyt käymään jo ties missä siten koristautuneena, joten häpeän laajenemisesta ei ollut enää … Continue reading Pokasta ja piparista