Rakas Psorini.

  Kirjoitan tämän kirjeen sinulle, koska olet tullut minulle niin läheiseksi viime vuosina, olemmehan kulkeneet tätä yhteistä matkaammekin jo jonkin aikaa. Ihan ensin alkuun haluaisin sanoa, että kieltämättä yllätyin yhteydenotostasi vuosia sitten. Se tuli niin äkkiä ja ihan puskista, kuten sanonta taitaa kuulua, sillä yhtäkkiä vaan olit siinä. Kutsumatta ja sen kummemmin anteeksi pyytelemättä. Ja … Continue reading Rakas Psorini.

En ollutkaan supernainen

Ootte te aikamoisia, voisin tähän nyt todeta. Lukijoiden ja yhteydenottojen määrä on yllättänyt todellakin tuon viime postauksen jälkeen ja en voi kuin sanoa, että sydämestäni kiitos teille ihan joka ikiselle. Tiesin kyllä ennestäänkin, että maailmassa on paljon hyvää, mutta että näin paljon sattuu omalle kohdalle - se on sydämen hetkeksi pysäyttävä hetki. Kiitos.   Ja … Continue reading En ollutkaan supernainen

Kun aika on

  Olen monesti kirjoittanut asioita sen verran syvältä itsestäni, että niiden sanominen ikään kuin ääneen ei ole enää mikään tabu minulle itselleni. Toki olen tehnyt sen aina tarkoituksella ja valinnan kautta , eikä niistä ole koskaan seurannut mitään muuta kuin pelkkää positiivista palautetta - joten tilanne on tavallaan tuottanut lisäarvoa (arvaamatonta) ja rohkaissut minua olemaan … Continue reading Kun aika on

Luontolauantai!

Vietettiin tänään mukava aamupäivänen Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa  , johon täältä meiltä ei ole juuri mitään matkaa. Matkasta puheen ollen, niin lapsista kuin itsestänikin on aina yhtä hauskaa katsoa matkan varrelta, yhden tienpätkän varrelta itseasiassa, kuinka mennään kolmen kunnan alueella ihan tuosta noin vain. Joku varmaan osaa sanoa jonkin ihan varmistetusti oikean syyn, miksi Sastamalan, Huittisten ja Kokemäen … Continue reading Luontolauantai!

Love is in the air

Nyt tätä tekstiä tulee: sitä tursuaa ja pursuaa, sillä en voi enää pidätellä sitä! Kyllä, olen rakastunut. Olen rakastunut tähän elämääni, tähän kaikkeen: kevääseen, perheeseeni, ystävyyteen, Suomeen, linnunlauluun, aamukahviin, takatalveen, pajunkissoihin, musiikkiin, kirjoihin, tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin. Tähän arkeen, kauppareissuihin, makaronilaatikkoon, pyykinpesuun, kuratassuihin, hiustenkuivaajan hurinaan, joutsenen huutoon, puhaltavaan tuuleen, ladattuihin akkuihin. Minulla on niin paljon! Syvää unta, hitaita … Continue reading Love is in the air

Kehoviha?

  Ei! Ei kai taas tätä! Tätä samaa! Jälleen yksi bloggaaja kertomassa laihdutusprojektistaan, tai siis nykyään kai sanotaan, että "uuden elämäntavan opettelustaan"... -saatoit ajatella juuri noin, kun luit otsikon, eikö vain? Mutta minä en kerrokaan nyt siitä aivan siten kuin ehkä luulit, sillä tämä ei ole karistetuissa kiloissa mitattuna mikään onnistumistarina, sillä päinvastoin: kiloja on … Continue reading Kehoviha?