Tuesdaythoughts my a** !

Katselin aamulla - eli silloin kuin kaikki oli vielä näennäisesti hyvin, muka - aamukahvia siemaillessani, että jokaiselle viikonpäivälle on ikään kuin omat hästägit , joita käyttämällä voi sitten.... niin, käyttää niitä hästägejä. Tiistaille niitä suosituimpia (siis maailmanlaajuisesti ) olivat kai #tuesdayvibes #tuesdaythoughts ja mitä kaikkea siellä nyt tiistai-sanan perään olikaan keksitty laittaa. Tiistai myös kuulemma … Continue reading Tuesdaythoughts my a** !

Sananen siitä kun ei nukuta

Kolme vuotta sitten kirjoittelin aiheesta ja nyt kun olen ollut yöllä vielä kello kaksi täysin valveilla ja taas heti kello viisi jo odottamassa silmät kirkkaina kellon soittoa (kello kuudelta), niin miltäs luulette että tuntuu juuri nyt. Olen silti tässä kyennyt ihan olemaan emäntä, tarjoillut aamiaiset ensimmäistä koulupäivää viettäville lapsille, pessyt pyykkiä, haudutellut riisipuurot, laittanut lounasta … Continue reading Sananen siitä kun ei nukuta

On se nyt kumma

Kun mikään ei voi mennä sillä tavalla kerralla putkeen. Mikä siinäkin on. En saa nukuttua, vaikka olen koko ajan väsynyt. Joku siellä nyt viisastelee, että johtuisiko siitä etten nuku. No shit, Sherlock! Mutta nukupa siinä, kun kello puoli kaksi yöllä olet virkeimmilläsi ikinä, voisit mennä lenkille (paitsi ettet voi, koska pieni pellavapää tuhisee kainalossa tyytyväistä … Continue reading On se nyt kumma

Neljäkuus ei ole sama kuin… no mikään sitä edeltävä numero

Terveisiä p*rseestä. Juuri könysin tuolta makuuhuoneen hämärästä keittiön (kahvipannun ja vesihanan) kautta tänne olohuoneen sohvalle. Joku hemmetin kamala päänsärky iski päälle tuossa joku aika sitten ja ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai pikemminkin kuvailisin sitä tonnin painoiseksi betonimöykkeröiseksi joka painettiin minun pikkukroppani (hah!) niskaan juuri kun iloisna mielin käperryin uutta vastaostamaani kirjaa lukemaan. (Eihän kaikki nyt … Continue reading Neljäkuus ei ole sama kuin… no mikään sitä edeltävä numero

Ähäkutti

kynäilty lauantaina, mutta elämä kun unohtui julkaista ... paree siis myöhään tai siis sunnuntaina kuin ei milloinkaan Hää hää, nokkelimmat on jo huomanneet, että minäpä se olen aktivoitunut tässä kirjoittamisessa. Siinä kävi katsokaas niin, että mitä harvemmin ehti kirjoittamaan, niin sitä korkeammaksi nousi se kynnys, että vähintäänkin jonkinmoinen yyberhieno hengennostatus piti saada itsestään ilmoille, jos … Continue reading Ähäkutti